Ruutinit on hyväksi, vai onko?
Hah, edellisestä päivityksestä onkin vaihteeks kulunut taas kuukausi. Elämää Corkissa on kulunut nyt itseasiassa tasan kaksi kuukautta ja elämä on löytänyt aika lailla oman rutiinin..
Aamulla kello soi viideltä, jotta ehdin valmistautua töihin ja kävellä 1,5 km bussille ja töihin. Töissä on mukavasti samanlainen aikatulu joka päivä 7.30-16 ja tauot samoihin aikoihin, joten on jo alkanut saamaan ns. sisäisen kellon niihinkin.
Töistä menee edelleenkiin pahimillaan 30-45 min keskustaan, täällä kaikki riippuu siitä paljonko just sinä päivänä on porukkaa kyydissä ja että jättääkö bussi vaan tulematta (tapahtuu täällä yllättävän usein). Yleensä siis aamulla koitan ehtiä bussiin joka lähtee joko 6.40 tai 6.50 koska suht usein on käynyt niin että 7.00 bussi jättää välistä ja seuraavalla bussilla voi tulla itselleni turhan kiire, itsehän tykkään olla tarpeeksi ajoissa että saa rauhassa koota ajatukset (ja hermot) ennen työpäivää.
Töiden jälkeen bussilla keskustaan, ehkä vähän aikaa pyörii kaupoilla ja käy ruokaostokset tekemässä, toisella bussilla kotiin, ruoan tekoa ja pari tuntia ns. vapaa-aikaa ennen kun onkin jo taas aika käydä nukkumaan, että saa kunnon yöunet nukuttua.
Lähes joka perjantai käydään töiden jälkeen paikallisessa pubissa ottamassa parit siiderit/oluet viikon päättymisen kunniaksi. Parina perjantaina on joutunut lähtemään aikaisin kotiin, kun kroppa huutaa nukkumaan. Siitä sen saa kun käy joka ilta lähestulkoon samaan aikaan nukkumaan.
Rutiiniin on parina viikkona tullut pieniä muutoksia, joulun vietin Irlanninmeren toisella puolella Manchesterissa Erjalla ja Mikolla. Oli kyllä niin ihanaa nähdä heitäkin pitkään aikaan enkä ulkomaille muuton jälkeen ole varmaan nauranut yhtä paljon kuin siellä, koska paras kaveri <3
Joulun jälkeinen työviikko olikin vaan kolme päivää ja sitten juhlittiikin uutta vuotta. Ja sitähän tuli juhlittua! Voisin sanoa, että hauskimmat uude vuoden bileet jossa oon pitkään aikaan ollut. Suurimmaksi osaksi varmaan siksikin, etten ite ollut sinä päivänä ensin töissä ja sitten koittanut epätoivoisesti päästä bilefiilikseen, vaan pääs mukaan heti alusta asti.
Ensi viikolla pitäisi varmaan juhlistaa omia synttäreitä, kenties jotain pientä tekemistä pitäs keksiä. Muutaman vuoden kun omat synttärit on jääny taka-alalle, en tiedä että jaksanko/osaanko niin paljoa niistä innostua.
Elämä on siis nyt tällä hetkellä normaalia rutiinia, ei mitään erikoista. Onhan se tietty hyvä välillä päivittää, että kaikki on hyvin.
Aamulla kello soi viideltä, jotta ehdin valmistautua töihin ja kävellä 1,5 km bussille ja töihin. Töissä on mukavasti samanlainen aikatulu joka päivä 7.30-16 ja tauot samoihin aikoihin, joten on jo alkanut saamaan ns. sisäisen kellon niihinkin.
Töistä menee edelleenkiin pahimillaan 30-45 min keskustaan, täällä kaikki riippuu siitä paljonko just sinä päivänä on porukkaa kyydissä ja että jättääkö bussi vaan tulematta (tapahtuu täällä yllättävän usein). Yleensä siis aamulla koitan ehtiä bussiin joka lähtee joko 6.40 tai 6.50 koska suht usein on käynyt niin että 7.00 bussi jättää välistä ja seuraavalla bussilla voi tulla itselleni turhan kiire, itsehän tykkään olla tarpeeksi ajoissa että saa rauhassa koota ajatukset (ja hermot) ennen työpäivää.
Töiden jälkeen bussilla keskustaan, ehkä vähän aikaa pyörii kaupoilla ja käy ruokaostokset tekemässä, toisella bussilla kotiin, ruoan tekoa ja pari tuntia ns. vapaa-aikaa ennen kun onkin jo taas aika käydä nukkumaan, että saa kunnon yöunet nukuttua.
Lähes joka perjantai käydään töiden jälkeen paikallisessa pubissa ottamassa parit siiderit/oluet viikon päättymisen kunniaksi. Parina perjantaina on joutunut lähtemään aikaisin kotiin, kun kroppa huutaa nukkumaan. Siitä sen saa kun käy joka ilta lähestulkoon samaan aikaan nukkumaan.
Rutiiniin on parina viikkona tullut pieniä muutoksia, joulun vietin Irlanninmeren toisella puolella Manchesterissa Erjalla ja Mikolla. Oli kyllä niin ihanaa nähdä heitäkin pitkään aikaan enkä ulkomaille muuton jälkeen ole varmaan nauranut yhtä paljon kuin siellä, koska paras kaveri <3
Joulun jälkeinen työviikko olikin vaan kolme päivää ja sitten juhlittiikin uutta vuotta. Ja sitähän tuli juhlittua! Voisin sanoa, että hauskimmat uude vuoden bileet jossa oon pitkään aikaan ollut. Suurimmaksi osaksi varmaan siksikin, etten ite ollut sinä päivänä ensin töissä ja sitten koittanut epätoivoisesti päästä bilefiilikseen, vaan pääs mukaan heti alusta asti.
Ensi viikolla pitäisi varmaan juhlistaa omia synttäreitä, kenties jotain pientä tekemistä pitäs keksiä. Muutaman vuoden kun omat synttärit on jääny taka-alalle, en tiedä että jaksanko/osaanko niin paljoa niistä innostua.
Elämä on siis nyt tällä hetkellä normaalia rutiinia, ei mitään erikoista. Onhan se tietty hyvä välillä päivittää, että kaikki on hyvin.
Kommentit
Lähetä kommentti