Suomen puhuminen vapaa ajalla, yllättävää luksusta

Gran Paradella 

Sisko tuli perheineen pikavisiitille! Oonhan täällä Corkissa viihtynyt jo melkein puol vuotta niin oli aikakin että tulee perhettä käymään. Vaikka vierailu olikin vaan sunnuntai iltapäivästä tiistaihin, kävelytin perhettä ympäri Corkia ja pari bussiajeluakin. 

Sunnuntaina kun junan piti olla 14.27 perillä Corkissa olin kerrankin tarpeeksi ajoissa jossain paikassa, niin juna olikin sitten reilut 10 min myöhässä. Mutta sitten kuulin jarrujen äänen laiturilta ja sitten siskokset olikin jälleen yhdessä. Ensin nopea kävely juna-asemalta hotellille, sitten esittelemään oma asunto ja sitten piti saada ruokaa. Ja nopeasti.

Eli siis Fish Wifesta fish & chipsit mukaan ja yhteen vakio pubeista, Shelbournen, terassille syömään ja ottamaan yhdet. Edelleenkin tuntuu oudolta näin Suomessa kasvaneena, että nuoriso on tervetullut pubeihin mukaan, ainakin nyt iltapäivästä ja alkuillasta. Eivätkä kuulemma tiskillä edes kyselleet kun tilasivat kolme juomaa vaikka yksi kolmesta oli selkeästi teini. Noh, vähän eri tavalla Irlannissa.

Saatiin vähän jopa aurinkoakin terassille kun nautiskeltiin ihanasta ruoasta. Corkin paras fish & chips -paikka on ehdottomasti Fish Wife, varsinkin McCurtain Streetella oleva. Sen jälkeen pieni kävelykierros ja lopetus Oliver Plunkettiin, siellä vielä terassilla hetken istuminen, Tescossa käynti ja siihen loppuikin ensimmäinen ilta. 

Sateisena maanantai aamupäivänä oli vuorossa Mahonin ostoskeskus n. 15-20 min bussimatkan päässä keskustassa. Tarkoituksena oli bussiasemalta hankkia heille 24h bussikortit jottei tarvitse käteisellä kikkailla. Bussiasemalla sitten selvisikin, että jotta saa 24h bussikortin, pitää ensin maksaa 5€ muovikortista ja sitten sen päälle 5,70€ joka on 24h hinta. Todettiin sitten, että halvemmaksi maksaa käteisellä bussimatkat. 

Matka Mahoniin meni ihan leppoisasti, mutta taisi nyt viimein tulla siskolle selville, minkä takia oon sanonut etten täällä suostu ajamaan. Koko maa on ilmeisesti ihan samanlaista, eli ilmeisesti ajokortin saa muropakkauksesta sillä suurin osa kuskeista ei näytä osaavan liikennesääntöjä ollenkaan. 

Mahonissa meni pari tuntia suht nopsaan kauppoja kierrellessä, itse löysin Bershkalta aivan ihanan karvatakin, jonka joudun ehkä myöhemmin käydä ostamassa! Lounas syötiin Mahonin Nandosissa, oli oikein hyvä pita. Sitten toista bussireittiä takaisin kaupunkiin, Penneysillä ostoskierros ja sitten hetken lepotauko An Bodrhanissa. 

An Bodhranin kaunis kattoikkuna

Nopea pysäkki hotellilla viemässä ostokset pois ja sitten iltaruokailua, nuorimmaisen toiveesta uudestaan Fish Wifeen, tällä kertaa Grand Paradelle. Tällakin kertaa ruoka oli hyvää mutta itse en innostunut siitä, että kalassa oli vielä nahka paikoillaan. 

Viimeinen stoppi maanantaille oli yhdet siiderit Pappilassa, mikä on toinen vakio pubeista, koska aina ei voi muistaa kaikkia pubi-käyntejä, piti ihan tarkistaa kuuluuko kumiankka-kokoelmaan suomalaista ankkaa. Ja kyllähän sieltä sellainenkin löytyi, ja vielä Leijona-paidassa! Eli siis torille

Osa kumiankka-kokoelmasta Preachersissä

Ilta päättyi kahdeksan aikoihin itseltäni kotiin menolla joka olikin ihan hyvä aika sillä en kotiin päästyä kestänyt edes tuntia hereillä kun olin jo nukahtanut ja nukuinkin ihan aamuun asti, tai noh aamuviiteen, joka on se normaali heräämisaika arkisin. 

Tänään oli sitten viimeinen aamupäivä siskon kanssa ja viimeinen kohde oli Corkin English Market. Koska kuvia ei voi siellä napsia ilman myyjien lupaa, enkä osaa sanoa kuinka paljon turistit siellä edes ottaa kuvia sillä todellisuudessa kuvat eivät tee oikeutta English Marketille. Alakerran kierroksen jälkeen otettiin vielä aamutee Farmgate Cafessa ennen kuin palattiin hotellille luovuttamaan huone jonka jälkeen vielä kerran keskustaan lounaalle. 

Farmgate Cafe

Lounas tällä kertaa oli South Main Streeting Wowburger. Aivan loistavia burgereita huokeeseen hintaan. Koska lisukkeet burgereihin saa valita itse, jopa nirsokin syöjä varmasti saa kasattua täydellisen burgerin ja siihen lisukkeet. Lounaan jälkeen olikin sitten aika hakea laukut hotellilta ja suunnata jälleen juna-asemalle... Ja niin sisko perheineen lähti kohti Dublinia ja huomenna suunta takaisin Suomeen. 

Rankan viime viikon jälkeen oli aivan ihanaa saada perhettä edes hetkeksi käymään ja pitää pari vapaapäivää 99% suomea puhuen. Vaikkakin työt tehdäänkin suomeksi suomalaisille, asiakaspalvelu suomi on todella erillaista puhua kuin omaa murretta, omalla äänenpainolla ja huolehtimatta siitä, lipsahtaako pari(kymmentä) kirosanaa puhuessa. Joskus tuntuu, että kun muuten kuin töissä kommunikointi tapahtuu englanniksi, aivot väsyy todella nopeasti kun joutuu kääntämään kaiken englanniksi. Välillä pelkään että alkaa jotkuu sanat jo unohtumaan suomeksi; vasta yhtenä päivänä puhuin sisällysluettelo kun tarkoitin tuoteselostetta. Innolla ja ihan vähän kauhulla odotan Suomessa käymistä, meneekö silloin sanat sekaisin paljonkin.